Työssäoppiminen

Luva_tyossaopiminen

Työssäoppiminen on luonnonvara-alalla merkittävä osa kaikkia opintoja. Ammateissamme oman työn jälki näkyy eikä asioiden tekemistä voi oppia kuin harjoittelemalla ja kertaamalla. Työssäoppimista on vähimmillään perustutkinnoissamme 5 kuukautta ja enimmillään jopa 1½ vuotta. Lisäksi opintoihin kuuluu työvuoroja ja käytännön opetusta. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot suoritetaan vieläkin tiiviimmässä yhteistyössä työelämän kanssa, jolloin opinnot voidaan toteuttaa yrityksissä, yritysten tilauksesta tai rakentaa opiskelijan osaamista tavoitteena yrittäjyys.

Luonnonvara-alan opiskelijoiden on hyvä asennoitua siihen, että meillä opiskelu ja työnteko nivoutuvat tiiviisti yhteen. Jokaisella alalla työ on omanlaistaan, mutta kaikkia alojamme yhdistää tekemisen meininki.

Työssäoppiminen opiskelijan silmin

”Uskomatonta mutta totta; viimeinen TOP -päivä ennen koulun päättymistä! Olin aamuvuorossa yksin ja päivä oli asiakkaiden suhteen hiljainen, joten oli jonkin verran aikaa miettiä kuluneita lähes kahta vuotta, eläimiä joiden kanssa olin työskennellyt, TOP -paikkoja ja niissä tapaamiani ihania ihmisiä ja uusia ystäviä. Tänä aikana on koettu niin paljon: huonoja päiviä ja hyviä päiviä; päiviä, jolloin mikään ei onnistunut enkä oppinut yhtään mitään; päiviä, joina koin suuria onnistumisen hetkiä ja tunsin kasvavani henkisesti muutaman sentin; pimeitä talviaamuja tallilla ja rentoja aurinkoisia työpäiviä koirahotellilla; kylmän leivän nakertamista kiireen keskellä tai tuoretta Kotipizzaa kaupan takahuoneessa; pieniä ja isoja eläimiä; niin kylmiä pakkaspäiviä, että tuntui kuin sormet olisivat jäätyneet kintaiden sisälle ja niin kuumia kesäpäiviä, että hiki valui otsalle koirankuppeja pestessä; nauramista maha kippurassa; surua huonosti kohdeltujen eläinten puolesta; hetkiä, jolloin tuntui ettei enää jaksa ja hetkiä, jolloin jaksoi taas; elämän loppumista ja elämän alkamista; unettomia öitä ja erittäin unisia aamuja; koulutehtävien vääntämistä myöhään illalla viime tipassa sydän hakaten.

Näillä käsillä on taputettu, silitetty ja rapsutettu, vedetty ja työnnetty, avattu, suljettu, solmittu ja kiskottu. Nämä kädet ovat olleet kiinni lehmän utareissa viideltä aamulla ja pinonneet satoja heinäpaaleja. Ne ovat lapioineet lukemattoman määrän Sitä Itseään, kauhoneet puhtaaksi hamstereiden häkkejä ja lilluneet tuntikausia kylmässä akvaariovedessä. Kaikki mahdolliset eritteet on nähty ja tunnettu ja niistä selvitty hengissä. Näillä käsillä on heitelty hevosten selkään loimia toistensa jälkeen (pakkasilla kolmekin päällekkäin). Ovatpa ne joutuneet kosketuksiin myös eräiden hevosenhampaidenkin kanssa. Näiden käsien ansiosta jossakin päin Sotkamoa kasvaa nyt uutta, pientä mäntytaimikkoa. Monenlaisessa on muutenkin tullut oltua mukana ja vaikka välillä kaikki on tuntunut täysin toivottomalta, hetkeäkään en kadu ja olen tyytyväinen, että uskalsin tälle tielle lähteä. Enpä koskaan olisi uskonut, että jonakin päivänä teen lumitöitä traktorilla tai että koulutan hevosta kärryajoon. Ja jos joku olisi sanonut minulle pari vuotta sitten, että saan juottaa tuttipullosta kolmen päivän ikäistä vasikkaa, en olisi uskonut. Vielä vähemmän olisin uskonut sitä, joka olisi sanonut, että eräänä päivänä pääsen trimmaamaan koiria tai raivaamaan metsää, mutta niinkin vain tapahtui. Kaikenlaista voi sattua, kun vain uskaltaa hypätä tuntemattomaan, sulkea silmät ja toivoa parasta. Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämänsä suuntaa.”

Erja Joenperä, eläintenhoitaja 2011